Tuomioistuinsovittelu on viime vuosina yleistynyt riita-asioiden ratkaisukeino. Myös asunto- ja kiinteistökauppariitoja ratkotaan paljon tuomioistuinsovittelussa, jos osapuolten väliset sovintoneuvottelut eivät ole johtaneet tulokseen. Yksi syy tuomioistuinsovittelun suosioon on tuomioistuinten pitkät käsittelyajat, ja oikeusprosessista aiheutuvat huomattavan suuret kustannukset. Onnistuessaan tuomioistuinsovittelussa voidaan saada riitaan nopeasti ja kustannustehokkaasti ratkaisu, joka on samalla tavalla velvoittava ja ulosottokelpoinen kuin tuomio.
Mitä tuomioistuinsovittelu on?
Tuomioistuinsovittelussa käräjätuomari toimii sovittelijan roolissa, eli hän ei ole juttua oikeudellisesti ratkaisemassa. Sovittelija pyrkii edistämään asianosaisten välisiä neuvotteluja ja mahdollistamaan asian sopimisen. Ratkaisun avaimet ovat siis asianosaisilla itsellään, eikä kukaan ulkopuolinen määrää, mitä asiassa tulee tehdä.
Sovittelu on riita-asian oikeudenkäyntiin verrattuna vapaamuotoista. Sovittelussa ei esitetä todistelua, eikä siellä keskitytä juridiikkaan, vaan tarkoituksena on etsiä riitatilanteeseen ratkaisuja keskustelun ja neuvottelun kautta. Tarkoituksena ei ole ratkaista sitä, kumpi osapuoli on asiassa oikeassa tai väärässä. Tavoitteena on, että sovittelussa ovat äänessä enemmän asianosaiset itse kuin heidän juristinsa.
Sovittelu perustuu vapaaehtoisuuteen ja tuomioistuinsovitteluun voidaan mennä vain, jos molemmat osapuolet sitä haluavat. Sovitteluun voi hakeutua suoralla sovitteluhakemuksella, tai sinne voidaan mennä sen jälkeen, kun juttu on tullut riita-asiana vireille käräjäoikeudessa.
Sovitteluistunto
Käytännössä sovittelu tapahtuu käräjäoikeudessa sovitteluistunnossa, jolle varataan aikaa kokonainen päivä. Joskus harvoin sovittelua voidaan jatkaa toisenakin päivänä, mutta pääsääntöisesti yksi päivä riittää. Sovittelun kesto voi vaihdella parista tunnista kokonaiseen työpäivään, riippuen asian laadusta ja neuvottelujen kulusta.
Sovittelun aluksi sovittelija kertoo sovittelun kulusta. Tämän jälkeen asiaa ryhdytään selvittelemään, jolloin kumpikin osapuoli saa kertoa oman näkemyksensä riidan kohteena olevasta asiasta, sekä kommentoida toisen näkemyksiä. Tilanteesta riippuen asiaa voidaan selvitellä enemmän tai vähemmän, esim. saatetaan käydä läpi kiinteistön virheitä ja korjaustarpeita. On myös mahdollista, että sovittelija neuvottelee luottamuksellisesti erikseen kummankin osapuolen kanssa, kartoittaakseen näiden intressejä ja sovintomahdollisuuksia.
Selvittelyvaiheen jälkeen edetään keskustelemaan ratkaisusta, eli yleensä rahasta. Asunto- ja kiinteistökauppariidoissa sovintona on yleensä X euron hinnanalennus. Periaatteessa sovinnon sisältönä voi olla myös jokin muu hyvitys, esim. myyjä voi sitoutua korjaamaan virheen, jos osapuolet niin haluavat.
Kun osapuolet ovat päässeet yhteisymmärrykseen asian sopimisesta, käräjäoikeus vahvistaa osapuolten sovinnon. Tämän jälkeen sovinto on samalla tavalla velvoittava kuin tuomio.
Jos asiassa ei päästä yhteisymmärrykseen, sovittelu lopetetaan. Tämän jälkeen asia jatkuu riita-asiana.
Miten sovitteluun valmistaudutaan?
Tarkoituksena on, että sovittelussa riidan osapuolet saavat kertoa omat näkymyksensä omin sanoin. Jo etukäteen kannattaa miettiä, mitä haluaa asiasta sanoa. Esim. talokauppariidassa ostaja yleensä kertoo, millä tiedoilla ja odotuksilla on ostanut kiinteistön, ja miten virheet ja vauriot kaupan jälkeen tulivat ilmi. Myyjä taas kertoo oman käsityksensä talon kunnosta ja ostajalle annetuista tiedoista sekä ostajan vaatimuksista. Tärkeät asiat voi halutessaan kirjata itselleen ylös, esim. muistilistalle, jotta muistaa sanoa ne sovittelussa.
Sovittelussa saa kertoa myös sellaisia asioita, joilla ei ole oikeudellista merkitystä esim. oikeudenkäynnissä. On esim. mahdollisuus kertoa tilanteen raskaudesta tai omasta pettymyksestään. Toiselta osapuolelta on myös mahdollisuus kysyä asioita, kun kaikki ovat saman pöydän ääressä. Joskus tällainen suora kohtaaminen ja keskustelu puhdistaa ilmaa, ja esim. ostajan epäilykset siitä, että myyjä olisi tahallaan salannut jotakin, saattavat hälvetä.
Asianosaisen ei tarvitse osata sovittelussa juridiikkaa, sillä siihen ei ole tarkoitus keskittyä. Osapuolten asianajajat tuovat tätä puolta tarpeen mukaan esille, sillä on luonnollista, että oikeudellinen arvio vaikuttaa sovinnon sisältöön.
Ennen sovittelua kannattaa keskustella oman juristin kanssa siitä, mikä on vaihtoehtona asian sopimiselle. Kannattaa keskustella siitä, mikä olisi mahdollisen oikeudenkäynnin lopputulos parhaassa tapauksessa, huonoimmassa tapauksessa sekä todennäköisesti, joka on yleensä jotakin parhaan ja huonoimman vaihtoehdon välistä. Yleensä kiinteistö- ja asuntokauppariidan lopputulosta on vaikea ennustaa kovin tarkasti, koska esim. osapuolten asiantuntijoilla voi olla hyvin erilaisia näkemyksiä korjaustarpeesta ja -kustannuksista. Kun riidan lopputulosta on vaikea ennustaa, on oikeudenkäynnissä kuluriski siitä, että häviää jutun. Hävinnyt osapuoli velvoitetaan pääsääntöisesti korvaamaan voittaneen kustannukset, jolloin maksettavaa omista ja toisen kuluista voi tulla kymmeniätuhansia euroja. Tämä kuluriski kannattaa huomioida, kun miettii, millaiseen sovintoon on valmis suostumaan. Oman avustajan kanssa kannattaa keskustella etukäteen siitä, millaiseen sovintoon on järkevää suostua, vaikka tarkkaa euromäärää ei kannata lyödä lukkoon etukäteen. Samoista asioista keskustellaan oman avustajan kanssa myös sovittelupäivän aikana.
Sovittelussa kannattaa lisäksi huomioida taloudelliset realiteetit. Joskus ostajalla ei ole varaa lähteä pitkään ja kalliiseen oikeudenkäyntiin, tai myyjällä ei ole varaa maksaa kuin hyvin pieni summa. Tällöin laihakin sopu voi olla kallista riitaa parempi vaihtoehto.
Kokemuksia sovittelusta
Tuomioistuinsovittelu on usein varsin toimiva riidanratkaisukeino. Sovitteluistunto järjestyy yleensä nopeasti, muutaman viikon kuluessa hakemuksesta. Jos asia saadaan sovittua, osapuolet säästävät huomattavan määrän kustannuksia ja aikaa. Ei myöskään pidä aliarvioida nopeamman sovintoratkaisun merkitystä osapuolten omalle jaksamiselle: pitkä oikeusprosessi on monesti henkisesti kuormittava, ja voi viedä yöunetkin. Sovinnon jälkeen osapuolet voivat jatkaa elämäänsä riitatilanteesta eteenpäin.
Yleensä sovittelut sujuvat melko hyvässä ilmapiirissä, vaikka niissä voivat tunteetkin nousta pintaan. Jotkut saattavat kokea sovittelun painostavaksi, kun puolin ja toisin esitetään sovintotarjouksia, ja on paineita saada asia päätökseen. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että mihinkään sovintoon ei ole pakko suostua. Aina voi ilmoittaa, ettei hyväksy toisen sovintotarjousta. Toki silloin on edelleen sen tilanteen edessä, että jutun ratkaisemiseen tuomiolla oikeudessa liittyy em. riski, ja ratkaisun saaminen tulee viemään aikaa.
Talojuristien kokemuksen mukaan sovittelumenettelyn käytännön toteutus vaihtelee eri oikeuksissa ja eri sovittelijoiden mukaan. Parhaimmillaan aktiivinen sovittelija on kannustava ja auttaa osapuolia löytämään asiaan ratkaisun. Joskus sovittelija jättäytyy passiiviseksi, jolloin sovinnon syntyminen jää enemmän osapuolten ja heidän juristiensa varaan. Silloin, jos sovittelu muuttuu osapuolten juristien väliseksi väittelyksi - kuten joskus voi käydä -ollaan huonolla tiellä. Tehokkaimmillaan sovittelu on asianosaisten välistä keskustelua, jota juristit vain tukevat.