Blogivieras rkm, rakennusinsinööri (YAMK) Sauli Paloniitty pohtii kirjoituksessaan rakentamisen laadun kehitystä. Sauli on pitkän linjan rakentaja. Hän on mm. toiminut korjausrakentamisen ja rakennusfysiikan lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulussa. Sittemmin Sauli on perustanut asiantuntijapalveluita tarjoavan perheyrityksen, Paloniitty Oy:n. Sauli tunnetaan lämpökuvauksen ja tiiveysmittauksen edelläkävijänä, ja hänen oppikirjansa ja koulutuksensa ovat monille tuttuja.
Rakennettiinko ennen laadukkaammin ja parempia taloja?
”Ennen vanhaan osattiin rakentaa” tai ”nykyään ei osata rakentaa”! Vastaavanlaisia kommentteja kuulee aika usein heitettävän keskusteluissa.
Työurani ajan olen tutkinut rakennuksia ja niiden ongelmia. Olen pohtinut pitääkö nämä, usein maallikoiden, lausahdukset paikkansa vai ei? Rakennuskanta, johon on tullut tutustuttua tarkemmin, ajoittuu 1700-luvulta tähän päivään. Rakennuskanta on laaja, kirkoista mummonmökkeihin, kulttuurikeskuksista jätekatoksiin jne. Tästä aihepiiristä nousee joitakin ajatuksia, onko ennen tehty jotain paremmin vai ei? Kysymykseen vastaaminen lyhyesti ei vaan ole helppoa. Laatuun vaikuttaa niin moni asia.
Mikä on laadukas rakennus?
Kun puhutaan rakennuksen kunnosta tai rakentamisen laadusta, täytyy muistaa, että sekin on jossain määrin subjektiivinen käsite. Laadukkaaksi rakennukseksi voisi lyhyesti kiteyttää: pitkäikäinen, edullinen ylläpitää, toimiva eli palvelee käyttötarkoitustaan, pitkä peruskorjausväli, turvaa puhtaan sisäilman sekä esteettinen ja sopii ympäristöönsä.
Rakennuksissa ja rakenteissa käytetään myös termiä "tekninen käyttöikä". Tämäkään määritelmä ei ole yksinkertainen. Otetaan esimerkki: Milloin vesikatteen tekninen käyttöikä voidaan katsoa olevan päättynyt?
a. Onko se silloin kun tiilikatto on pahoin sammaloitunut?
b. Onko se silloin kun peltikaton yläpinta on pahoin ruosteessa?
c. Onko se silloin kun huopakatteen sirotepinta on kulunut pois ja se on halkeillut pahoin?
Kaikissa näissä esimerkissä vesi ei mene vielä katteen läpi.
Näistä esimerkeistä huomaamme; että teknisen käyttöiän määrittäminen ei ole helppoa.
Rakentamisen laatu muodostuukin monista tekijöistä: valittu rakennuspaikka, ympäristön rasitukset (sää, maaperä), rakennusmateriaalien kestävyys, asennuksen onnistuminen ja kestävyys, ylläpidon mahdollisuudet, huollettavuus jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen periaatteella. Monimutkaisia asioita on kuitenkin yksinkertaistettava; jotta siitä saa kiinni.
Lähtökohtaisesti väittämä ei pidä paikkansa, kun tarkastellaan olemassa olevaa laajaa rakennuskantaamme. Vastaavasti väittämä pitää paikkansa, jos tarkastelemme joitakin yksittäisiä rakennuksia tai rakennustapoja.
Otetaan esimerkit:
- 1900-luvun alussa rakennetut luonnonmateriaaleilla rakennetut talot ovat vikasietoisempia sekä rakennettu eri ammattiylpeydellä kuin 1970-luvun talot.
- Vastaavasti 2000-luvulla rakennetut rakennukset ovat huomattavan paremmalla tietotaidolla rakennettu ja ovat aivan eri laatuluokassa kaikilla eri mittareilla tarkasteltuna kuin 1900-luvun tai 1970-luvun rakennukset.
Helpompi on tarkastella kysymystä miksi jotkut rakennukset säilyvät paremmin? Rakennus säilyy hyvässä kunnossa, kun se rakennetaan hyvin ja siitä pidetään hyvää huolta. Toisin sanoa siihen käytetään rahaa.
Tämä onkin pitkäikäisen rakennuksen salaisuus. Rakennusvaiheessa valitaan paras mahdollinen rakennuspaikka, valitaan parhaat mahdolliset rakennusmateriaalit, valitaan parhaat mahdolliset tekijät ja sen jälkeen rakennusta pidetään kunnossa hyvällä huollolla ja säännöllisellä korjaamisella. Eli siis käytetään mahdollisimman paljon rahaa ja resursseja. Tämä mahdollistaa kestävän ja pitkäikäisen rakennuksen.
Suomessakin on paljon vanhaa rakennuskantaa, jotka luokitellaan ns. arvorakennuksiksi. Arvorakennukset ovat usein nimekkään arkkitehdin suunnittelemia ja ne ovat monumentaalisia nähtävyyksiä. Olen joskus luennollani sanonut: ”Arvorakennukset syntyvät siitä, kun niiden rakentamiseen ja korjaamiseen käytetään valtavasti rahaa”! Tämähän me voidaan nähdä, kun katselemme historiallisia rakennuksiamme ja keräämme yhteen rakennuskustannukset ja kaikki korjauskustannukset mitä niihin on käytetty.
Miksi rakennukset eivät kestä?
Jos rakennetaan halvimmalle tontille, halvimmista materiaaleista, halvimmilla tekijöillä, halvimmalla laadunvalvonnalla sekä ei käytetä rahaa rakennuksen ylläpitoon ja korjaamiseen, ei rakennus kestä. Pahimmillaan joudumme purkamaan 20-30 vuoden ikäisiä rakennuksia. Teollistumisen ja kaupungistumisen aikakautena rakennettiin suurella innolla jopa ylikuumenemiseen asti. Monet vanhat opit ja taidot unohtuivat. Rakentaminen on ollut välillä niin hyvä bisnes, että kuka vaan alkoi rakentamaan, ja tuotot olivat kovat. Siinä humussa on laatu välillä jäänyt jalkoihin.
Toisaalta aina rakennuksen omistajilla ei ole ollut tahtotilaa käyttää resursseja rakennuksien ylläpitoon ja korjaamiseen. Tämä me nähdään nyt yhteiskunnassamme. Meillä on paljon rakennuksia, joita puretaan tai odottaa purkamista tai ainakin ne kannattaisi purkaa. Rakennusten perushuoltoja ei ole aina muistettu tehdä lainkaan. Eräs seurakuntakeskus on ollut käyttökiellossa nyt jo yli 10 vuoden ajan sisäilmaongelmien takia. Perussyy sisäilmaongelmiin oli korvausilmaventtiilien tukkeutuminen, eli niiden puhdistamattomuus. Laajoissa lisätutkimuksissa, totta kai löytyy muitakin sisäilmariskejä, joiden takia rakennusta sitten ei voitu ottaa käyttöön. Jälkiviisautena todettakoon: sisäilma oltaisiin voitu saada pidettyä kohtuullisena toimivalla ilmanvaihdolla. Jos rakennuksen huolto, ylläpito ja peruskorjaukset laiminlyödään se ei mielestäni kerro heikosta rakentamisen laadusta.
Yhteenveto
Mitä uudempi rakennus, sen laadukkaammin se on lähtökohtaisesti rakennettu. Miksi näin voidaan väittää?
Jos tarkastelemme rakentamisen lainsäädännön ja rakentamisen laadun kehittymistä voidaan nähdä valtava laadullinen kehittyminen. Tässä muutama tärkeä vuosiluku lainsäädännöstä:
◦ 1998 Kosteudenhallinnan vaatimus ja vesieristykset märkätiloihin pakolliseksi.
◦ 2002 Koneellisen ilmanvaihdon vaatimus (joka kyllä myöhemmin lievennettiin 2012)
◦ 2010 Ilmatiiveysvaatimus ja mittausvaatimus. Lämpökuvauksen käyttö.
◦ 2018 Kosteudenhallinnan vahvat vaatimukset ja kosteusmittausvaatimukset.
Siksi voidaankin sanoa, että uudet 2010 jälkeen rakennetut rakennukset edustavat huomattavan paljon laadukkaampaa rakennusta kuin menneinä vuosikymmeninä rakennetut. Uusissa rakennuksissa on riittävä ilmanvaihto ja sitä kautta puhtaampi sisäilma, rakennukset ovat energiatehokkaampia, rakennusmateriaalit ovat yleisesti kestävämpiä ja niiden rakentamisen laatu on varmistettu monin eri mittauksin. Ne ovat toimivia, esteettömiä ja tiloiltaan tehokkaita. Esteettisyys ja kauneus onkin sitten katsojan silmissä ja siihen en ota kantaa. ;)
Lopuksi asiaa voi kiteyttää seuraavasti. Vanhaan aikaan luonnonmateriaalien tuntemus ja perimätieto oli vahvempaa ja siten osaaminen on ollut parempaa. Ammattiylpeys ja alan arvostus on ollut merkittävää. Yhteiskuntamme muutoksissa kaupungistuminen, teollistuminen, energiakriisit, arkkitehtoniset suuntaukset ja rahan säästö ovat heikentäneet rakentamisen laatua menneinä vuosikymmeninä. 2000 luvulla on otettu isoja askelia parempaan rakentamiseen.
Vielä on kuitenkin tekemistä
Asiantuntijamme ovat suositelleet jo 15 vuoden ajan ottamaan huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat kosteusrasitukset. Välillä tuntuu, että ”huuto menee kuuroille korvilla”. Edelleen rakennetaan ratkaisuita, jotka tiedetään riskiksi jo nykyisessä ilmastossamme saatikka tulevaisuuden viistosateissa. Tästä aiheesta lisää myöhemmin.
|
Sauli Paloniitty rakennusinsinööri YAMK, rakennusterveysasiantuntija |
 |
Kirjoittaja on pitkän linjan rakentaja, jolla on runkotimpurin tausta. Sauli on opiskellut rakennusmestariksi, työn ohella rakennusinsinööriksi ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon korjausrakentamisen sektorilta. Sauli on aikanaan käynnistänyt korjausrakentamisen laboratorion ja toiminut korjausrakentamisen ja rakennusfysiikan lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulussa. Sittemmin Sauli on perustanut yrityksen, joka palvelee asiantuntijatehtävissä alalla. Perheyrityksessä palvelee monipuolisella osaamisellaan isä ja kolme poikaa. Suomessa lämpökuvauksen ja tiiviysmittauksen edelläkävijänä tunnettu Sauli on kirjoittanut aiheista myös oppikirjoja sekä kouluttaa aktiivisesti edelleen alan asiantuntijoita.