Asunnon ostajan ja myyjän tietopankki

Asianajotoimisto Alfa Oy

Tämä on Asianajotoimisto Alfan talojuristien blogi, jota kirjoittavat asianajajat Tiina Koskinen-Tammi ja Leena Laurila.

Unelmien kuntotarkastus

Ennen omakotitalokauppoja tehtäviä kuntotarkastuksia on käytännössä tarjolla monenlaisia, -laatuisia ja -laajuisia. Jos kuntotarkastuksen saisi keksiä uudelleen tai edes päivittää, millaisen tekisit siitä? Pitäisikö kaikki vanha räjäyttää nykyisessä muodossaan pois ja keksiä tilalle jotain täysin uutta? Vai riittäisikö vanhan mallin päivitys?

Asuntokaupan kuntotarkastukselle (kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä) on olemassa oleva suoritusohje vuodelta 2007 (Rakennustiedon KH-kortti 90-00394), jossa on kuvattu kuntotarkastuksen suoritustapa ja sisältö. Koska ohje on jo vanha ja tietous riskirakenteista on lisääntynyt ohjeen edellisen päivityksen jälkeen sekä juridisesti oikeuskäytäntö on kehittynyt, on suoritusohjeessa päivitystarpeita. Esimerkiksi kreosootin ja kellarin betoniholvin päällisen lämmöneristeen riskit tulisi huomioida ja tuoda esille kuntotarkastuksessa. Hyvää nykyisessä suoritusohjeessa on monien muiden yleisten riskirakenteiden tunnistaminen ja nimeäminen ja riskin tutkiminen.

Kuntotarkastusta pitäisi kehittää myös siten, että tarkastuksessa annetut lisätutkimuskehotukset avattaisiin tarkastusraportin lukijalle perusteellisemmin, koska niiden laiminlyönti johtaa helposti nykyisen oikeustilan vallitessa siihen, ettei ostaja voi vedota kyseisissä rakenteissa mahdollisesti myöhemmin ilmeneviin vaurioihin virheenä kaupanteon jälkeen. Lisätutkimukset tulisi tehdä ennen kauppaa, joten tämä tulisi tuoda voimakkaasti esille kuntotarkastuksessa. Ylipäätään kuntotarkastusta ja –raporttia tulisi nykyistä rohkeammin käyttää talokaupan maallikko-osapuolille tärkeän oikeudellisen tiedon välittämiseen. Miksi jättää mahdollisuus tiedon välittämiseen käyttämättä? Raporttipohja voisi olla vakiomuotoinen siten, että se olisi monipuolinen ja informatiivinen.

Joka tapauksessa, jos kaikki kuntotarkastajat tekisivät tarkastuksensa nykyisenkään suoritusohjeen mukaan, oltaisiin jo pitkällä ja tarkastusten laatu paranisi jo sillä huomattavasti nykyisestä. Suoritusohjetta tulisi siis myös noudattaa, jotta lopputulokseksi saataisiin hyvä kuntotarkastus. Pois siis ”tarkastukset”, joissa on menty siitä missä aita on matalin, esimerkkinä epäpätevät parin sivun raportit vailla rakennetyyppejä, riskirakenteita, valokuvia yms. Varo, jos raportin ainoat toteamukset ovat tyyliin ”ryhdikäs talo”, ”asuintilat ovat siistit”!

Toinen parannustarve liittyy kuntotarkastuksen tarkoituksen kirkastamiseen ja tarkastajan ammattitaitoon ja asenteeseen. Kuntotarkastuksen tarkoituksen tulee olla puolueettomasti selvittää ja selventää maallikolle rakennuksen todellinen kunto. Kuntotarkastuksen johdosta asianosaisten pitäisi saada riittävästi ja selkeästi oikeaa tietoa tarkastettavasta rakennuksesta. Tarkastuksen tarkoitus ei ole ottaa kantaa mahdolliseen omakotitalon kaupan tekemiseen, ei osallistua sen edistämiseen eikä sen torppaamiseen. Kuntotarkastuksen ei pidä olla lipevän kiinteistönvälittäjän jatke tai silmänkääntötemppuun perustuva myynnin edistäjä, jos kohde on oikeasti huonossa kunnossa. Nykyisessä vakiintuneessa AKK-nimityksessä oleva tarkastuksen liityntä asuntokauppaan pitäisikin hylätä.

Kolmas elementti hyvässä kuntotarkastuksessa on viestintä. Kuntotarkastajalla tulisi olla hyvät vuorovaikutustaidot, jotta hän osaa tarkastustilaisuudessa selittää asiat ymmärrettävästi osapuolille. Hyvään viestintään kuuluu myös kirjallisen tarkastusraportin selkokielisyys, selkeys ja ymmärrettävyys.

Millainen olisi hyvä kuntotarkastus Sinun mielestäsi?

<< Palaa edelliselle sivulle


Jaa sivu somekanavissasi: