Asunnon ostajan ja myyjän tietopankki

Asianajotoimisto Alfa Oy

Tämä on Asianajotoimisto Alfan talojuristien blogi, jota kirjoittavat asianajajat Tiina Koskinen-Tammi ja Leena Laurila.

Digitaalinen asuntokauppa - uhka vai mahdollisuus?

Digitaalinen asuntokauppa käynnistyi kesäkuussa 2019 DIAS-alustalla ja lisääntyy jatkuvasti. DIAS:in mukaan digitaalisia asuntokauppoja tehdään jo kymmenillä miljoonilla euroilla kuukausittain. Digitaalisessa asuntokaupassa kauppa tehdään digitaalisella alustalla ilman, että ostaja ja myyjä ovat fyysisesti samassa paikassa tekemässä kauppaa. Digitaalista asuntokauppaa markkinoidaan sen joustavuudella ja helppoudella: asuntokaupan voi tehdä vaikka kalsareissa kotisohvalta tai ulkomaanmatkalta uima-altaalla lekotellen. Juristin näkökulmasta herää kysymys, onko asuntokaupan helppous pelkästään hyvä asia?

Digitaalinen helpottaa monella tavalla asuntokauppaan liittyvää kankeaa byrokratiaa ja käytännön järjestelyjä. Ei tarvita esimerkiksi useita yhteydenottoja ostajan ja myydän pankkeihin ja ajanvarausta pankin neuvottelutilaan, kun pankkien tarkastukset ja kauppahinnan sekä varainsiirtoveron maksu hoituvat kaikki saman alustan kautta. Kaupat saadaan vietyä läpi aiempaa nopeammin. Paperinpyörittelyn väheneminen ja sähköinen asiointi on sinänsä hyvä asia ja nykypäivää. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa kaupoista tullaan tekemään digitaalisesti.

Digitaalisen asuntokaupan hyödyt lisääntyvät entisestään, kun as.oy:iden paperiset osakekirjat muutetaan sähköisiksi osakekirjoiksi ja asunto-osakeyhtiöiden osakeluettelot siirretään vaiheittain vuoden 2022 loppuun mennessä Maanmittauslaitoksen huoneistotietojärjestelmään. Kun järjestelmä on saatu kuntoon, digitaalisesta kaupasta menee tieto suoraan huoneistotietojärjestelmään.

Asuntokauppariitoja hoitavan juristin näkökulmasta digitaalisen asuntokaupan riski on sen helppoudessa - eli juuri siinä samassa asiassa, joka on digitaalisen asuntokaupan etu. Kosteus- ja homevaurioihin liittyvissä asuntokauppariidoissa tulee usein ilmi, että kaupan kohteen kuntoa olisi sittenkin kannattanut selvittää vähän perusteellisemmin ennen kauppaa, jolloin vauriot olisi havaittu jo silloin. Ostaja saattaa myös jälkikäteen toivoa, että olisi sittenkin harkinnut vähän pidempään, ennen kuin teki kaupan. 

Kun digitaalinen kauppa on helppoa ja nopeaa, on riskinä, että kaupanteossa käytetään nykyistä vähemmän harkintaa. Tämä voi johtaa siihen, ettei kohteen kuntoa selvitetä riittävän huolellisesti, ja kaupan jälkeen on edessä ikävä yllätys, ja huonolla tuurilla pitkä riita. Toinen riski liittyy siihen, että ostaja ja myyjä eivät välttämättä tapaa asuntokaupan yhteydessä lainkaan. Kun ostaja ja myyjä eivät keskustele keskenään, entistä vähemmän tietoa asunnosta siirtyy ostajalle. Toisaalta nykyisinkin ostaja ja myyjä saattavat tavata vasta kaupantekotilaisuudessa, jos kaupassa on käytetty välittäjää.

Toisaalta huolellisesti toimimalla digitaalinen asuntokauppa ei ole sen suurempi riski kuin perinteinenkään asuntokauppa. Ostajan ja myyjän velvollisuudet ovat täysin samat kuin perinteisessä asuntokaupassa. Ostajalla on ennakkotarkastusvelvollisuus, eli ostajan on tarkastettava kaupan kohde ennen kauppaa. Myyjällä on tiedonantovelvollisuus, eli myyjän on kerrottava ostajalle kaupan kannalta vaikutuksellisesta seikoista. Nämä velvollisuudet on täytettävä, vaikka kaupan tekisi kotisohvalta tai ulkomailta.  

Lisätietoja digitaalisesta asuntokaupasta: DIAS

Lisätietoja Huoneistotietojärjestelmästä: Maanmittauslaitos  ja osakehuoneistorekisteri.fi 

 

 

<< Palaa edelliselle sivulle


Jaa sivu somekanavissasi: