Blogivieras tekniikan tohtori, yrittäjä Klaus Viljanen Rafytec Oy:stä kirjoittaa ulkoseinärakenteiden hengittävyydestä. Nykyisin suurin osa rakennusten ulkoseinistä tehdään ei-hengittävinä rakenteina, mutta myös hengittäviä rakenteita tehdään jonkin verran. Johtaako ei-hengittävät rakenteet jatkossa kasvaviin kosteusongelmiin?
Suomalainen myytti
Yksi suomalaisen rakennusfysiikan ja rakennusterveyden isoimmista myyteistä lienee niin sanottu hengittävä rakenne. Ulkoseinien teknisenä ominaisuutena se on usein mielletty parhaaksi vaihtoehdoksi, jolla voidaan estää kosteuden aiheittamat haitat rakennuksissa. Tällaiset näkemykset perustuvat monesti vanhoihin hyviin kokemuksiin esimerkiksi hirsirakenteista, missä ei käytetty muovipohjaisia materiaaleja. 1960-luvulla Suomessa käyttöön otettu muovikalvo on jonkinlainen kirosana ja höyrynsulkuna rakenteen sisäosassa sillä aikaansaadaan ei-hengittävä ”pullotalo”, joka on kaikkea muuta kuin terveellinen ja turvallinen asua. Ihmiset hengittävät niin kyllähän terveellisten talojenkin pitää. Perinnerakentamisen asiantuntija Panu Kaila kirjoitti maineekkaassa Talotohtori kirjassaan, että ”Tiivis muovi on rakennusaine, jota pitää todella varoa. Kosteuden kulun sulkijasta tulee helposti kosteuden kerääjä”.
Hengittävä ulkoseinärakenne
Hengittävä rakenne tarkoittaa sitä, että rakenteella on kyky ottaa vastaan kosteutta ympäristöstään ja toisaalta kyky luovuttaa kosteutta ympäristöönsä. Korostan nimenomaan termiä rakenne. Pelkkä kosteutta sitova lämmöneriste ei aikaansaa hengittävää rakennetta, sillä se ei määrittele miten rakenteen höyrynsulku tai ilmansulku on tehty. Toisaalta ilmansulkupaperi seinän sisäosassa ei aikaansaa hengittävää rakennetta, jos seinän lämmöneriste ei sido kosteutta ympäristöstään. Hengittävä rakenne voi olla esimerkiksi selluvillaeristeinen puurunkoseinä, jossa on sisäpuolella rakennuspaperi ja ulkopuolella puukuitulevy. Hengittävä rakenne ei ole kuitenkaan sellainen rakenne joka pelkästään päästää kosteuden lävitseen, mutta ei sido kosteutta. Toisaalta myös mineraalivillatuotteet sitovat hieman kosteutta, vaikka usein niiden ajatellaan olevan kosteutta sitomattomia tuotteita. Esimerkiksi kivivilla sitoo kosteutta noin 30-kertaisesti verrattuna pelkkään ilmaan. Tällöin voitaisiin esimerkiksi puhua hieman hengittävistä materiaaleista, sillä ominaisuuksien kärjistämistä on syytä välttää materiaalien suhteen.
Termi riskirakenteet vääristää myös ymmärrystä rakenteista
Riskirakenne käsitteellä on aikaansaatu se, että monet rakenteet tuomitaan ongelmallisiksi, vaikka todellisia ongelmia rakennuksessa ei olisi. Rakenteiden kosteusteknisestä toiminnasta on ongelmallista esittää yksiselitteisiä totuuksia tai lakeja. Rakennukset altistuvat hyvin vaihteleville sääoloille. Myös perustusrakenteet ja alapohjat altistuvat jossain hyvin märille olosuhteille ja toisaalla maa voi olla rutikuiva suurimman osan vuodesta. Tällöin jokin tietty rakenne ei ole välttämättä toimimaton kaikissa tapauksissa; jossain paikassa rakenne toimii hyvin, jossain muualla rakenne voi vaurioitua nopeastikin.
Muovikalvolla hirsitalon tunnelmaa
Jos talossa on sisäverhouksena hirsipaneeli, jonka takana on muovikalvo, ollaan hyvin lähellä asumismukavuudessa hirsirakennuksen tasoa, vaikka rakenne ei ole hengittävä. Ihminen silti aistii rakenteen aivan kuin olisi hirsirakennuksessa. Kosteusteknisesti massiivisen hirren puuttuminen tällaisesta rakennuksesta ei välttämättä muuta rakennuksen toimintaa, sillä hirsirakennuksien kosteutta tasaava toiminta koskee nimenomaan hirren pintaosaa. Toki hirsipaneeliseinä eroaa hirsiseinästä siten, että se on monesti ilmatiiviimpi kuin hirsiseinä. Nykyaikainen hirsiseinä onkin sitten eri juttu, ja sillä voidaan saavutettaa sama ilmatiiveys kuin muovikalvolla. Hirsipaneeliverhottu muovikalvoseinä on esimerkki rakenteesta, joka toimii varsin hyvin, kun se toteutetaan kokonaisuutena hyvin.
Muovikalvon todelliset vaikutukset
Muovikalvo-höyrynsulun käytöllä lienee kuitenkin joitain vaikutuksia rakenteen toimintaa, mitkä on hyvä tiedostaa. Mikäli rakenteeseen pääsee vuotovettä, on rakenteen kuivumiskyky hieman rajallisempi kuin ilmansululla toteutetussa seinässä. Vaikutus ei kuitenkaan ole ratkaiseva, jos rakenteessa on vesihöyryavoin tuulensuoja, sillä pääkuivumissuunta on yleensä ulospäin. Toisaalta jos muovikalvossa on reikä, niin siitä aiheutuva ilmavuoto on paikallinen, ja se voi rasittaa rakennetta paikallisesti ilman virratessa rakenteen ulko-osiin.
Tutkimukset ja rakennusfysiikan ymmärrys auttavat ulkoseinien toiminnan arvioinnissa
Suomessa tutkitaan melko paljon ei-hengittäviä ulkoseinärakenteita, joihin siis usein luetaan esimerkiksi mineraalivillalla eristetyt seinärakenteet. Rakennusfysiikka 2025 -seminaarin esityksessäni kerron lisää siitä, miten muovikalvolla varustetut ulkoseinärakenteet toimivat, kun seinät ovat lisäksi hyvin lämmöneristettyjä, eli niiden lämmönläpäisykerroin on alle vertailuarvojen tason.
|
Klaus Viljanen tekniikan tohtori
|
 |
Klaus Viljanen on koulutukseltaan rakennusfysiikan tohtori. Klausilla on pitkän linjan kokemus teoreettisesta, laskennallisesta ja kokeellisesta rakennusfysiikasta, mutta hän korostaa, että ne eivät ikinä korvaa käytännön kokemuksia rakenteiden toimivuudesta. Klaus toimii yrittäjänä Rafytec Oy:ssä, joka tarjoaa kattavat rakennusfysiikan asiantuntijapalvelut, kuten lausunnot, tutkimukset, simuloinnit ja kosteudenhallintapalvelut.