Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu 2020:56 koski tupakansavun asuinhuoneistoon aiheuttamaa terveyshaittaa ja rakennuksen omistajan vastuuta terveyshaitan poistamisesta.
Tapauksessa oli kyse asunnosta, joka sijaitsi v. 2014 rakennetussa yksitasoisessa rivitalossa. Talon ilmanvaihtojärjestelmänä oli huoneistokohtainen koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, jonka tuloilma-aukot sijaitsivat huoneiston takapihalla, terassin katoksen yläpuolella.
Kunnan terveydensuojeluviranomainen oli määrännyt asunto-osakeyhtiön estämään tupakansavun kulkeutumisen ilmanvaihdon kautta asunto-osakeyhtiön omistamassa rakennuksessa sijaitsevaan huoneistoon. Toimenpiteet on määrätty tehtäväksi 31.3.2019 mennessä. Ennen mahdollisten ilmanvaihdon korjausten aloittamista tuli terveydensuojeluviranomaiselle toimittaa rakennusvalvontaviranomaisen lausunto rakennusluvan tarpeesta.
Taloyhtiö valitti päätöksestä ensin hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen, ja sitten korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Taloyhtiö esitti valitusperusteina mm. että asukkaan merkinnät tupakanhajusta olivat osittain epäluotettavia, taloyhtiö huolehti ilmanvaihdon toimivuudesta ja huolloista hyvin, kaikissa koetupakoinneissa ei ollut havaittu hajuhaittoja, taloyhtiö oli perustanut tupakointipaikan, josta tupakansavu ei kulkeudu asuntoihin ja suositellut, että vältetään tupakointia iv-kanavien alla.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko tupakansavua koskevassa terveysvalvonta-asiassa riittävästi selvitetty terveyshaitan olemassaolo siten, että annetulle määräykselle on ollut perusteet. Jos terveyshaittaa aiheutui, oli KHO:n otettava kantaa myös siihen, aiheutuuko terveyshaitta sellaisista rakennuksen rakenteista, eristeistä tai perusjärjestelmistä, joista rakennuksen omistaja vastaa, ja onko määräys näin ollen voitu kohdistaa taloyhtiöön.
KHO katsoi, että kunnan terveydensuojeluviranomaisen tarkastuksella oli aistinvaraisesti todettu tupakansavun kulkeutuvan huoneistoon tuloilmaventtiilin kautta, kun naapurihuoneiston terassilla tupakoitiin tietynlaisissa tuuliolosuhteissa. Tupakansavuhaitan toistuvuudesta oli esitetty huoneiston asukkaan pitämä hajupäiväkirja, jonka mukaan hajuhaittaa oli ilmennyt useiden viikkojen ajan noin 1−3 kertaa viikossa. Tupakansavu oli peräisin paikasta, jota säännöllisesti käytettiin tupakointiin. Tupakansavusta aiheutui näin ollen huoneiston asukkaalle terveydensuojelulaissa tarkoitettua terveyshaittaa. Selvyyden vuoksi korkein hallinto-oikeus totesi, että tupakansavulla tarkoitetaan asumisterveysasetuksessa myös tupakansavun hajua.
Asiassa oli selvitetty, että tupakoitaessa asunnon B 2 terassilla tupakansavu kertyy tuuliolosuhteista riippuen talon räystään alle katonrajaan ja kulkeutuu sieltä edelleen katonrajaa pitkin esteettömästi asunnon B 3 ilmanottoaukon suulle. Asiassa ei ollut selvitetty, että tupakansavun kulkeutuminen huoneistoon johtuisi rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän virheellisyydestä tai puutteellisuudesta. Selvitettynä oli sen sijaan pidettävä tupakansavun esteetöntä pääsyä talon katonrajaa pitkin huoneiston tuloilmaventtiilille. Kun tupakointia oli pidettävä asunnon tavanomaisena käyttönä, terveyshaitan oli katsottava johtuvan rakennuksen rakenteista, eristeistä tai rakennuksen omistajan vastuulla olevista perusjärjestelmistä. Näin ollen kunnan terveydensuojeluviranomaisen määräys, jossa oli velvoitettu estämään tupakansavun kulkeutuminen ilmanvaihdon kautta huoneistoon, oli voitu kohdistaa taloyhtiöön rakennuksen omistajana.
Tapaus osoittaa, että taloyhtiön on huolehdittava siitä, ettei asukkaan tupakointi asuntoon kuuluvalla terassilla tai piha-alueellakaan aiheuta muissa asunnoissa oleskeleville terveyshaittaa.
Tupakkalain 78 § kieltää tupakoinnin taloyhtiön yhteisissä sisätiloissa. Taloyhtiö saa tupakkalain nojalla kieltää tupakoinnin taloyhtiön hallitsemissa yhteisissä ulkotiloissa rakennuksen sisäänkäyntien ja ilmanottoaukkojen läheisyydessä, lasten leikkialueella ja yhteisillä parvekkeilla. Päätös tehdään yhtiökokouksessa enemmistöpäätöksellä.
Huoneistojen sisällä, niihin kuuluvilla parvekkeilla tai terasseilla taikka huoneistojen käytössä olevilla piha-alueilla tupakoinnin kieltäminen on monimutkaisempaa. Taloyhtiö voi hakea kunnalta tupakointikiellon määräämistä huoneistoihin kuuluville parvekkeille, huoneistojen käytössä oleviin ulkotiloihin ja huoneistojen sisätiloihin tupakkalain 79 §:n perusteella. Tupakointikiellon hakemisesta päätetään yhtiökokouksessa enemmistöpäätöksellä. Hakemuksessa tarkoitettujen tilojen haltijoita on kuultava ennen hakemuksen tekemistä.
Kunnan on määrättävä tupakointikielto hakemuksessa tarkoitettuihin tiloihin, jos tiloista voi niiden rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi muutoin kuin poikkeuksellisesti kulkeutua tupakansavua toiselle parvekkeelle, toiseen huoneistoon kuuluvan ulkotilan oleskelualueelle tai toisen huoneiston sisätiloihin. Tupakointikielto saadaan määrätä asuinhuoneiston asuintilaan vain, jos savun kulkeutumista ei ole mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä ja asuintilan haltijalle on ennen kiellon määräämistä varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään.
Parvekkeelle tupakointikiellon saa melko helposti, mutta asunnon asuintiloihin tupakointikielto määrätään vain hyvin tiukoin edellytyksin.
Tupakointi asuinhuoneistoissa tai asuntojen parvekkeilla voidaan kieltää myös yhtiöjärjestyksessä. Kielto voidaan sisällyttää yhtiöjärjestykseen jo yhtiötä perustettaessa. Tupakointikiellon lisääminen yhtiöjärjestykseen edellyttää yhtiökokouksen yksimielistä päätöstä sekä suostumusta kaikilta osakkeenomistajilta, jotka eivät ole olleet edustettuina yhtiökokouksessa.