Asunnon ostajan ja myyjän tietopankki

Asianajotoimisto Alfa Oy

Tämä on Asianajotoimisto Alfan talojuristien blogi, jota kirjoittavat asianajajat Tiina Koskinen-Tammi ja Leena Laurila.

Ilmoittaudu maksuttomiin webinaareihimme Tilaa maksuttomia oppaitamme

Rakennustuotteiden CE-merkintä ja tuotteiden uudelleenkäytön haasteet

Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää kiertotalouden kehittämistä monella alalla. Rakentaminen toimalana kuluttaa hyvin paljon luonnonvarojamme. Jos rakennustuotteita voitaisiin käyttää yhden käyttökerran jälkeen uudelleen, olisi käsillä suuri potentiaali säästää luonnovaroja. Rakennusten purkumateriaalien hyödyntäminen on Euroopan unionin ja kansallisen rakentamisen ohjauksen keskeisiä tavoitteita, joilla edistetään rakentamisen kiertotaloutta. Tavoitteena on myös edistää rakennusosien uudelleenkäyttöä ja sitä kautta rakennusosien elinkaaren pidentämistä ja vähentää neitseellisten raaka-aineiden käyttöä. Purettuja rakennusosia käytetään uudelleen kuitenkin vielä hyvin vähän Suomessa.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoittamassa PURATER-hankkeessa tunnistettiin potentiaalisimmiksi uudelleenkäytettäviksi rakennusosiksi tiilet, teräs, kemiallisesti käsittelemätön sahatavara ja betonielementit, jotka eivät olemassa olevan tiedon perusteella sisällä erityisen ongelmallisia raaka-aineita sisäympäristöjen turvallisuuden tai terveellisyyden näkökulmasta. Näiden rakennusosien uudelleenkäyttö on myös mahdollista niiden irrotettavuuden ja määrän perusteella. Rakennusmateriaalien uudelleenkäytön kokeilut ovat käytännössä estyneet rakennustuotteiden CE-merkintävaatimuksen vuoksi.

Mikä on CE-merkintä?

EU:n rakennustuoteasetuksessa säädetään rakennustuotteiden markkinoille saattamisesta EU:ssa. Rakennustuoteasetuksen mukaan markkinoille saattamisella tarkoitetaan rakennustuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla. Asetuksessa säädetään siitä, kuinka rakennustuotteen ominaisuuksista ilmoitetaan ja millä edellytyksillä rakennustuotteet on CE-merkittävä. CE-merkinnällä tuotteen valmistaja ilmoittaa tuotteen ominaisuudet yhdenmukaisella eurooppalaisella tavalla ja vakuuttaa, että rakennustuotteen ominaisuudet ovat eurooppalaisen harmonisoidun standardoidun tuotestandardin tai eurooppalaisen teknisen hyväksynnän mukaiset.

CE‐merkintä tuli pakolliseksi rakennustuotteille v. 2013.Valtaosa rakennustuotteista tarvitsee CE-merkinnän, eikä rakennustuote voi ilman CE-merkintää olla markkinoilla Suomessa eikä Euroopassa. Rakennustuotteiksi katsotaan rakennuskohteeseen kiinteäksi osaksi tulevat tuotteet, kuten esimerkiksi kiviaines. CE-merkintä on tarkoitettu helpottamaan tavaroiden vapaata liikkumista Euroopan sisämarkkinoilla. 

CE-merkintä ja rakennusosien uudelleenkäytön haasteet

PURATER-hankkeen johdosta annetun valtioneuvoston Policy Brief 2022:20 artikkelin ”Rakennusosien uudelleenkäytön edellytykset Suomessa” mukaan rakennusosien uudelleenkäyttöön liittyy lainsäädännöllisiä ja kelpoisuuden osoittamiseen kytkeytyviä reunaehtoja. Rakennusosien uudelleenkäyttöä voidaan edistää ja vauhdittaa sääntelyn ohella kehittämällä materiaalien ominaisuuksien todentamiseen ja varmentamiseen sekä kelpoisuuden osoittamiseen liittyviä menetelmiä, menettelytapoja ja ohjeita.

Keskeisiä haasteita rakennusosien uudelleenkäytölle on rakennusosien kelpoisuuden osoittaminen uudessa rakennuskohteessa. Rakennustuoteasetus ja CE-merkinnän vaatimus on säädetty uusien rakennustuotteiden valmistuksen näkökulmasta ja EU:ssa harmonisoidut standardit eivät sovellu sellaisenaan uudelleenkäytettävien rakennusosien suoritustasojen ja niiden pysyvyyden arviointiin, koska ne sisältävät valmistuksen aikaisia laadunvalvonnanvaatimuksia, joita ei voida tehdä uudelleenkäytettävän rakennusosan kohdalla. Tämän lisäksi uudelleenkäytettävien rakennusosien ominaisuuksien testaamisessa täytyy ottaa huomioon käytön aiheuttamat vaikutukset rakennusosien ominaisuuksiin, mitä ei ole huomioitu uudistuotteille laadituissa harmonisoiduissa standardeissa.

EU:n sisämarkkinoille kertaalleen saatetut rakennustuotteet, jotka käytetään toiseen kertaan, kuuluvat pääosin kansallisen sääntelyn piiriin, mikä tarkoittaa sitä, että niiden kelpoisuuden osoittamisessa tukeudutaan pakollisen CE-merkinnän ja suoritustasoilmoituksen sijaan kansalliseen tuotehyväksyntämenettelyyn. EU:n komissio on antanut tätä kysymystä koskevan selvennyksen, koska CE-merkintävaatimus on herättänyt epätietoisuutta sen tarpeesta rakennustuotteita uudelleenkäytettäessä. Uudelleenkäyttötilanteisiin ei kuitenkaan ole olemassa menettelyohjetta siitä, miten uudelleenkäytettävien rakennusosien tekniset ominaisuudet tulisi tapauskohtaisesti todentaa ja kelpoisuus osoittaa esimerkiksi rakennuspaikkakohtaisella varmentamisella. Rakennuspaikkakohtaisesta varmentamisesta vastaa paikallinen rakennusvalvontaviranomainen. Testattavien ominaisuuksien määrittelyt ja niihin liittyvät standardisoidut, yleisesti hyväksytyt menetelmät uudelleenkäytettävien rakennusosien ominaisuuksien selvittämiseksi ja kelpoisuuden osoittamiseksi puuttuvat, ja ne tulisi kehittää. Kelpoisuuden osoittamiseen liittyvät menetelmät ovat tärkeitä, jotta voidaan varmentaa, että uudelleenkäytettävät rakennusosat täyttävät rakentamisen sääntelyssä edellytetyt olennaiset tekniset vaatimukset sekä rakennushankkeessa tuotteille asetetut vaatimukset. Uudelleenkäytettävien rakennusosien soveltuvuus aiottuun rakennuskohteeseen onkin aina arvioitava erikseen aiotun käytön, paikallisten olosuhteiden ja rakentamismääräysten vaatimusten perusteella.

Tulossa olevan rakentamislain määräykset

Viime viikolla annettiin hallituksen esitys rakentamislaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 139/2022). Esityksen yhtenä tavoitteena on luoda nykyistä merkittävästi paremmat edellytykset rakennus- ja purkumateriaalin hyödyntämiselle sekä vahvistaa perustaa rakentamisen kiertotaloudelle. Esityksen mukaisen rakennushankkeessa tehtäväksi tulevan määrämuotoisen materiaalien ja tuotteiden luetteloinnin tavoitteena on edesauttaa sitä, että voitaisiin arvioida tulevaisuudessa syntyvien jätelajien määrää tarkasti sekä ehkäistä rakennus- ja purkujätteen ennenaikaista syntymistä ja uusien materiaalien valmistamisen tarvetta. Myös rakennus- ja purkujäteselvityksen nostaminen maankäyttö- ja rakennusasetuksesta lain tasolle vahvistaisi perustaa rakentamisen kiertotaloudelle, koska sen avulla saataisiin nykyistä tarkemmin tietoa syntyvistä rakennus- ja purkumateriaalivirroista. Esityksen tavoitteena on, että rakentamis- tai purkamisluvan hakemisen yhteydessä taikka purkamisilmoitusvaiheessa arvioitaisiin hankkeesta syntyvien rakennus- ja purkujätteiden määrät. Tiedot tulisi esityksen mukaisesti päivittää hankkeen valmistuttua viranomaisen osoittamaan tietokantaan. 

 

<< Palaa edelliselle sivulle


Jaa sivu somekanavissasi: