Mitä asiantuntijan on hyvä osata kertoa mikrobeista oikeudessa?

Rakennus- ja asuntokauppariitojen oikeudenkäynneissä kuullaan yleensä useita asiantuntijoita, jotka selvittävät oikeudessa esim. rakennuksen vaurioita, niiden syitä ja korjaustarvetta. Haasteita luo se, että kuulijana oikeudenkäynnissä on oikeustieteellisen koulutuksen saanut tuomari, joka ei ole rakennustekniikan tai mikrobiasioiden asiantuntija. Tämän vuoksi rakennusriita- ja mikrobivaurioriitatapauksissa toimivan asiantuntijan on hyvä osata kertoa suullisesti selkeästi tietyistä perusasioista esimerkiksi mikrobeista, kuten kerroimme webinaarissamme "Asiantuntijana oikeudessa". 

Millaisia mikrobeihin ja kosteusvaurioihin liittyviä perusasioita asiantuntijan on hyvä varautua selittämään oikeudessa? Kokosimme tähän kirjoitukseen oikeudessa esille tulevia kysymyksiä ja vastauksia niihin. Vastaukset eivät ole tarkoitettu ulkoa opeteltaviksi, vaan niihin on koottu perusasioita virallisista ohjeista. Asiantuntija voi selittää asiat omin sanoin. Perusasioita koskevat kysymykset nousevat oikeudessa esille varsinkin silloin, jos osapuolilla on erilaiset näkemykset esim. siitä, onko rakennuksessa mikrobivaurioita tai kuinka laajoja vauriot ovat.

Hyviä lähteitä/taustakirjallisuutta aiheeseen ovat Miia Pitkärannan toimittama ympäristöministeriön Ympäristöopas 2016 "Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus"  vuodelta 2016 sekä tammikuussa 2023 julkaistut uusitut Rakennustiedon RT-kortit "RT 103528 Rakennuksen kosteus- ja mikrobivauriot. Yleistä" sekä "RT 103529 Rakennuksen kosteus- ja mikrobivauriot. Korjausrakentaminen" sekä niissä mainitut lähteet. Alla olevissa vastauksissa viitataan näihin lähteisiin.  

Mitä mikrobit tarvitsevat elääkseen?

Mikrobit tarvitsevat kasvaakseen kosteutta, lämpöä ja ravinteita. Homesienet ja muut mikrobit voivat kasvaa missä tahansa. Tärkein mikrobikasvua rajoittava tekijä on kosteus; mikrobit eivät kasva kuivissa rakenteissa. (Ympäristöopas s. 127, RT-kortti Yleistä s. 8, RT-kortti Korjausrakentaminen s. 5).

Jos mikrobikasvusto on kuivunut, onko kasvustosta enää mitään haittaa?

tai

Jos mikrobivaurioitunut materiaali todetaan kosteusmittauksella kuivaksi, onko mitään ongelmaa olemassa, kun ei ole kosteutta?

Kostuneen rakenteen väliaikainen kuivuminen ei tuhoa mikrobikasvustoa. Liian kylmässä, kuumassa tai kuivassa mikrobikasvusto menee lepotilaan. Kasvustoon muodostuneet homeitiöt pysyvät lepotilassa elinkykyisinä olosuhteista ja lajista riippuen useita viikkoja, kuukausia tai vuosia. Itiöt sietävät hyvin kuivuutta ja osa mikrobeista jatkaa kasvuaan, kun olosuhteet muuttuvat kasvulle suotuisiksi. (Ympäristöopas. s. 129, RT-kortti Yleistä s. 8-9)

Voiko mikrobivaurion todeta silmämääräisesti?

Ei aina. Homesienten itiöiden koko vaihtelee muutamasta mikrometristä (µm, millimetrin tuhannesosa) muutamaan kymmeneen mikrometriin. Sädesienten itiökoko on noin 1 µm. Mikäli materiaalissa on selvää näkyvää homekasvustoa tai se on laho, ei materiaalinäytteiden mikrobianalyysi ole tarpeen vaurion osoittamiseksi. Tällöin vaurio tulee kuitenkin aina valokuvata huolella ja liittää havainnollistavat valokuvat raporttiin. (Ympäristöopas s. 48 ja 128, RT-kortti Yleistä s. 14)

Rakennuksen puurakenteissa todettiin lahoa, onko silloin lainkaan kyse mikrobivauriosta?

Yleensä vähimmäiskosteus homekasvulle rakennusmateriaaleilla on noin RH 75 … 80 %. Elintarvikkeilla ja hyvin homehtumisherkillä rakennusmateriaaleilla homeen kasvu saattaa alkaa jo RH 65 … 70 %:ssa, mutta tämä edellyttää ≥ + 25°C lämpötilaa. Sädesienten ja muiden bakteerien sekä lahottajasienten kasvu edellyttää korkeampaa kosteutta.

Lahottajasienet tarvitsevat kasvaakseen homesieniä korkeamman kosteuspitoisuuden. Kriittinen kosteus lahovaurion muodostumiselle on lämpötilasta riippuen RH > 93...95%, joka vastaa puun kosteuspitoisuutta n. 24–27 p-%. Lahottajasienten kasvu on mahdollista lämpötila-alueella 0...50 °C.

Homeista ja muista mikrobeista poiketen lahottajasienet heikentävät puurakenteiden lujuutta. Lahon kehittyminen on hitaampaa ja edellyttää enemmän kosteutta kuin materiaalien mikrobivaurioituminen. (Ympäristöopas s. 130 ja 131, RT-kortti Yleistä s. 11)

Terveydensuojelulain mukaisen toimenpiderajan ylityksenä pidetään mikrobien osalta mm. tiedossa olevaa korjaamatonta kosteusvauriota, mikrobivauriota tai lahovauriota silloin, kun tarkasteltu vaurio on  sisäpinnoilla tai sisäpuolisissa rakenteissa tai muissa tiloissa ja rakenteissa, joista irtoaville  päpuhtauksille sisätiloissa oleva voi altistua. (RT-kortti Yleistä s. 17)  

Voiko betonirakenteessa kasvaa mikrobeja?

Uusi puhdas betoni on mikrobiologisesti kestävää. Vanhan, karbonatisoituneen betonin sekä kevyt- ja kevytsorabetonin pinnalle kehittyy mikrobikasvusto kuukausien - vuosien kuluessa, mikäli pinnan kosteus pysyy korkealla, yli RH 90 % vastaavalla tasolla. Betonin karbonatisoituessa sen alun perin voimakas alkalisuus (korkea pH) laskee, mikä luo mikrobikasvulle suotuisammat olosuhteet. Kivipohjaisten, pitkään kosteina olleiden materiaalien pinnalla ja halkeamissa kasvaa tyypillisesti sekä sädesieniä ja muita bakteereja että homeita. Kasvua lisää materiaalin likaantuminen ilmavirtojen tai kapillaarisesti kulkeutuvan veden mukanaan tuomasta orgaanisesta aineksesta. Puhtaat betonirakenteet kestävät kosteusrasitusta paremmin kuin tasoitetut ja erityisesti vesihöyryntiiviillä maalilla pinnoitetut betonirakenteet, joille kehittyy yleensä mikrobikasvustoja kuukausien kuluessa, mikäli rakenne on jatkuvasti erittäin kosteana. Tiivis maalipinta hidastaa haihduntaa kosteasta kivimateriaalista, ja toisaalta tarjoaa orgaanista ravintoa mikrobeille, jolloin kasvusto pääsee kehittymään maaliin tai maalin ja tasoitteen rajapintaan. (Ympäristöopas s. 134)

Voiko mineraalivillassa kasvaa mikrobeja?

Ilmavuodoista likaantunut ulkoseinän lämmöneristekerroksen mineraalivilla saattaa sisältää merkittävän määrän orgaanista pölyä ja ulkoilmasta peräisin olevia mikrobi-itiöitä. Koska eristevillassa huokoisena materiaalina on runsaasti pintaa, saattaa likaantuneeseen villaan sen kastuessa muodostua tiheä mikrobikasvusto, vaikka materiaali on uutena ja puhtaana mikrobikasvua heikosti ylläpitävää. Hyvän ilmanläpäisevyyden takia mineraalivillaeristeiden epäpuhtaudet kulkeutuvat helposti ilmavirtojen mukana. Erityisesti sokkelihalkaisuihin ja maanpaineseinien verhomuurausten takaisiin lämmöneristeisiin saattaa kehittyä pitkän ajan kuluessa runsaita sädesieni- ja homekasvustoja, mikäli rakenteet ovat jatkuvasti kosteita. Esimerkiksi mineraalivillasta ei ole yleensä mahdollista määrittää mikrobivaurioituneisuutta pelkästään aistinvaraisesti. (Ympäristöopas s. 135, RT-kortti Yleistä s. 14)

Onko rakennuksen alta syytä ottaa mikrobinäytteitä?

Rakennusten alaisissa maatäytöissä ja sepelöinneissä on aina runsaasti mikrobeja. Rakennuksen alla vallitsevat käytännössä aina mikrobikasvulle suotuisat lämpötila- ja kosteusolosuhteet, vaikka alapohjarakenne olisi kosteusteknisesti toimiva ja huolellisesti toteutettu.

Mikrobinäytteillä maatäytön kelvollisuutta ei voida arvioida. (Ympäristöopas s. 136, RT-kortti Yleistä s. 9)

Talossa ei haissut home. Todistaako se, ettei talossa ole kosteus- tai mikrobivaurioita?

Aika ajoin aistittava homeenhaju, maakellarimainen, ”mummonmökkimäinen”, tunkkainen tai imelä haju voivat viitata mikrobikasvustoihin. On tavallista, että hajua aistitaan rakennuksessa vain silloin tällöin tai tietyissä tilanteissa. Haju on seurausta mikrobien aineenvaihdunnasta, jota mm. kosteusolosuhteet säätelevät. Haisevia aineenvaihduntatuotteita ei muodostu jatkuvasti. Mm. ulkoilmaolosuhteiden vaihtelu sekä rakennuksen ilmanvaihdosta, käytöstä ja tuulenpaineesta aiheutuvat paineenvaihtelut voivat jaksottaa hajun esiintymistä tiettyihin aikoihin tai tilanteisiin. Ihmisten herkkyys haistaa mikrobiperäisiä hajuja vaihtelee hyvin paljon. (Ympäristöopas s. 139-140)

Asiantuntijana oikeudessa -webinaarimateriaali

Jos et päässyt osallistumaan webinaariimme Asiantuntijana oikeudessa 31.3.2023, voit tilata webinaarin esitysmateriaalin ja linkin tallenteeseen täältä.