Blogivieras insinööri (YAMK), RTA Piia Tamminen Raksystems Insinööritoimisto Oy:stä käsittelee blogikirjoituksesaan kuluttaja-asiakkaiden yleisimmin raportoimaa hajuhavaintoa, mikrobiperäistä hajua.
Melko usein asukkaat eivät itse huomaa kodissaan olevaa mikrobiperäistä hajua. Hajuepäilys selviää jossakin vaiheessa, kun he alkavat kodista poissa ollessaan kiinnittää huomiota siihen, että heidän vaatteissaan on tunkkaista hajua tai esimerkiksi matkalta palatessa ulko-oven avatessa kotona tervehtii poikkeava haju.
Usein haju tulee asukkaille myöskin tietoon esimerkiksi kohteessa vierailleelta henkilöltä. Tieto omassa kodissa olevasta poikkeavasta hajusta on pääosin yllättävä ja ei niin mieluinen tieto, koska se herättää epäilyksen, että jokin on vialla.
Monesti asukkaiden yhteydenotoissa hajua kuvaillaan tunkkaiseksi. Tarkemmin kuvailtuna haju on joko kellarimaista, mummolan tai vanhan talon hajua.
Mitä mikrobiperäinen haju asunnossa voi tarkoittaa?
Mikrobiperäinen haju yleensä viittaa joko kosteus- ja mikrobivaurioihin rakenteissa tai hajun kulkeutumiseen ilmavuotojen mukana esimerkiksi maaperästä tai rakennusten ryömintätiloista. Myös kloorianisolin haju sekoitetaan mikrobiperäiseen hajuun.
Mikrobiperäinen haju syntyy yleensä mikrobien aineenvaihduntatuotteista sekä mikrobien aktiivisesta kasvusta. Mikrobien aineenvaihduntatuotteita ei kuitenkaan synny jatkuvasti, jolloin mikrobiperäistä hajua voi esiintyä vain ajoittain eikä se siten ole välttämättä jatkuvasti havaittavissa.
Rakenteissa havaittu mikrobikasvusto viittaa rakenteeseen kohdistuvaan pitkäaikaiseen kosteusrasitukseen. Mikrobikasvusto pääsee syntymään, kun olosuhteet ovat otolliset riittävän kauan. Merkittävimpiä mikrobikasvustoon vaikuttavia olosuhteita ovat riittävä kosteus, kasvualusta sekä lämpötila. Näistä kosteus on kuitenkin merkittävin tekijä, koska ilman kosteutta mikrobit eivät pääse kasvamaan. Olosuhteista riippuen mikrobikasvuston kasvun alkaminen vaihtelee päivistä useisiin kuukausiin tai vuosiin.
Rakenteiden sisällä mikrobikasvusto saattaa muodostua rakenteeseen siten, että rakenteiden sisäpinnoilla ei mikrobikasvustosta ole viitteitä. Merkki rakenteen sisällä olevasta mikrobivauriosta saattaa olla kohteen sisäilmassa havaittu mikrobiperäinen haju.
Kuva 1. Rakenteen sisällä olevat vauriot eivät välttämättä näy sisäpinnoilla (Lähde Kuntotutkimusraportti / Raksystems)
Asumisterveysasetuksen sekä sen soveltamisohjeen mukaan aistinvaraisesti havaittua homeen hajua (mikrobiperäinen haju) pidetään toimenpiderajan ylittävänä tekijänä. Tämä tarkoittaa sitä, että näissä tapauksissa hajuhavaintojen osalle kohdistuu lisätutkimustarve hajun syyn selvittämiseksi.
Hajujen esiintyminen tehdyissä kuntotarkastuksissa
Tekniikan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon liittyvässä opinnäytetyössäni tutkin hajujen (mikrobiperäinen haju) esiintymistä vuosien 2016–2020 aikana Raksystems Insinööritoimisto Oy:n kuntotarkastusten yhteydessä. Aineistossa oli n. 15 000 tarkastettua pientaloa. Rakennusajankohtien tarkastelussa prosentuaalisesti eniten hajuhavaintoja tehtiin vanhoissa rakennuksissa eli ennen 1980-lukua rakennetuissa kohteissa. Noin 13–15 prosentissa ennen vuotta 1980 rakennetuissa kohteissa havaittiin poikkeavaa hajua.
Taulukko 1. Rakennuksissa eri ajanjaksoilla tehdyt hajuhavainnot (Lähde Opinnäytetyö 2023, Sisäilmassa havaittujen hajun esiintyminen, XAMK)
Tarkastelussa oli myös vaurioituneiden riskirakenteiden ja rakennusvuoden yhteisvaikutus hajun esiintymiseen. Vaurioituneita riskirakenteita ja poikkeavia hajuja esiintyi eniten vuosina1960–1979 rakennetuissa rakennuksissa. Hajua näissä kohteissa oli jopa 30 prosentissa. Myös ennen vuotta 1960 rakennetuissa kohteissa hajua havaittiin 20–25 prosentissa tarkastetuissa kohteissa.
Aineistosta tarkasteltiin yksistään vaurioituneiden riskirakenteiden vaikutusta kohteessa havaittuun poikkeavaan hajuun. Kohteissa, joissa oli havaittu yksi tai useampi vaurioitunut riskirakenne, poikkeavaa hajua oli noin 22 prosentissa kohteista. Vaurioituneita riskirakenteita oli havaittu noin 2300 kappaletta.
Kohteissa, joissa oli ikääntyneitä alapohjarakenteita eli tuulettuvia alapohjarakenteita sekä betonilaatan päälle puukoolattuja lattiarakenteita, poikkeavia hajuhavaintoja havaittiin noin 20 prosentissa kohteista.
Tulokset sinänsä eivät olleet yllättäviä, koska ennen vuotta 1980 rakennetuissa rakennuksissa on useita riskirakenteita, ilmanvaihdon puutteita, kosteudenhallinta on ollut heikompaa sekä rakennuksissa on ikääntyneitä rakenteita ja järjestelmiä, jotka edesauttavat kosteus- ja mikrobivaurioiden syntymistä.
Mitä tehdä, kun havaitsen asunnossa poikkeavaa hajua?
Poikkeavan hajun havaitsemisen jälkeen on tärkeää lähteä tutkimaan hajun syytä oikeilla tutkimusmenetelmillä. Useimmiten asukkaat haluavat tilata asuntoon ilmanlaadun tutkimuksen, mutta asiantuntijan on ohjattava kuluttaja-asiakasta oikeaan suuntaan ja kerrottava ilmamittausten epäluotettavuudesta tutkimusmenetelmänä. Hajun syyn selvittelyssä on suositeltavaa lähteä toteuttamaan kohteeseen suoraan ilmanvaihtoon ja rakenteisiin kohdistuvia tutkimuksia.
Hajun syyn selvittäminen vaatii alkuselvittelyn sekä tutkimussuunnitelman tutkimusten ohjaamiseksi oikeaan suuntaan, jotta vältytään tekemästä ns. turhia hätiköityjä tutkimuksia. Isoimmissa kohteissa tehdään laajempi tutkimussuunnitelma, mutta pienkohteissa riittää yleensä kevyempi suunnitelma pohjalle.
Hajun syyn selvittäminen tehdään ns. poissulkemismenetelmällä. Syyn selvittely saattaa aiheuttaa kohteeseen laajojakin tutkimuksia sekä erityyppisiä tutkimusmenetelmiä, kuten kosteusmittauksia, ilmavuotojen selvityksiä, rakenteiden avauksia, materiaalinäytteiden ottoa sekä ilmanvaihdon ja olosuhteiden tarkastelua. Syyn selvittäminen ei aina ole yksinkertaista, ja se voi viedä runsaasti aikaa. On myös tapauksia, joissa hajun syytä ei yksinkertaisesti saada selville. Onneksi näitä tapauksia on kuitenkin harvemmin.
Kun syy selviää, päästään korjaussuunnittelu- sekä korjausvaiheeseen. Vaikkakin mikrobiperäinen haju usein viittaa kosteus- ja mikrobivaurioihin, se ei automaattisesti tarkoita, että kohteeseen kohdistuu suuria korjauksia. Hajun lähde/mikrobivaurio voi olla paikallinen, jolloin korjaukset ovat pienimuotoisempia. Tämä on asia mikä myös tutkijapuolella tulisi huomioida, jotta ei lähdetä tarvetta suurempiin korjaussuosituksiin.
Kirjoittaja
Piia Tamminen
Raksystems Insinööritoimisto Oy
Kuntotarkastukset, tutkimuspalveluiden osastopäällikkö
Johtava asiantuntija
Insinööri (YAMK), ympäristöteknologia; Insinööri (AMK), rakennustekniikka
RTA, SISA, AKK (FISE)
p. 030 670 5513
piia.tamminen @ raksystems.fi
Piia Tamminen on koulutukseltaan rakennustekniikan insinööri (AMK) ja ympäristöteknologian insinööri (ylempi AMK). Hänellä on lisäksi sertifioidun rakennusterveysasiantuntijan, sertifioidun sisäilma-asiantuntijan ja asuntokaupan kuntotarkastajan AKK (FISE) pätevyydet sekä HTT-tavarantarkastajan pätevyys. Tamminen toimii johtavana asiantuntijana ja tutkimuspalveluiden osastopäällikkönä Raksystems Insinööritoimisto Oy:ssä.
Lähteitä
Asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 23.4.2015/545.
Asumisterveysasetuksen soveltamisohje, Osa IV. Ohje 8/2016. 2016. Valvira Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto. Päivitetty 19.02.2020.
Pitkäranta, M. 2016. Rakennuksen kosteustekninen ja sisäilmatekninen kuntotutkimus. Ympäristöopas 2016. Helsinki. Ympäristöministeriö.
Tekniikan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö (ympäristöteknologian koulutus) 2023, Sisäilmassa havaittujen hajujen esiintyminen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK.