Puukoroke- tai puukoolattu lattiarakenne on yleinen riskirakenne, jota on käytetty tyypillisimmin 1950-1980-luvulla rakennetuissa omakoti- ja rivitaloissa. Maanvaraisen betonilaatan päällä tai kellarin betoniholvin päällä oleva puukorokelattia on voinut vaurioitua esim. betonin pintaan tiivistyvästä kosteudesta. Omakotitalokauppaa koskevissa riitatapauksissa koolattu lattia on usein todettu kosteus- ja mikrobivaurioituneeksi, ja ostaja perustaa vaatimuksensa myyjää kohtaan näihin vaurioihin. Vaurioiden lisäksi asian oikeudellisessa arvioinnissa kiinnitetään huomiota tehtyyn kauppaan ja sen ehtoihin ja mm. siihen, minkä tiedon varassa kauppa on tehty. Puukorokelattialle tyypillinen kiinteistökauppariidoissa esillä oleva seikka on lattian teknisen elinkaaren päättyminen, joka on huomioitava virheen seuraamuksessa.
Pidimme maaliskuussa webinaarin puukoolatun lattian vaurioita koskevasta oikeuskäytännöstä. Julkaisemme blogissa webinaarin pohjana olleen kirjoituksemme, jonka laatimisessa mukana oli Tampereen Ammattikorkeakoulun lehtori, diplomi-insinööri, rakennusarkkitehti Pekka Väisälä. Pekan luvalla julkaisemme tässä hänen rakennusteknisen osionsa puukoolatusta lattiasta ja ensi viikolla kirjoituksen oikeuskäytännöstä.
Jälleenrakennusajan pientaloissa koolattua lattiarakennetta on tyypillisesti kellarin ja asuinkerroksen välipohjana, uudemmissa maanvaraisen betonilaatan päälle tehtynä. Rakenteen pintakerroksena voi olla lautalattia, mutta myös esim. muovimatolla päällystettyä lastulevyä on käytetty rakenteen lattiana. Betonilaatan yläpinta on käsitelty vaihtelevasti: pinta voi olla sellaisenaan tai siinä voi olla esim. bitumisively. Puun alla, betonin päällä on käytetty joskus huopakaistaa tms. kapillaarikatkoa.
Rakenteen ongelmana on mahdollinen puurakenteiden ja betonin rajapinnan korkea kosteuspitoisuus. Eristeenä mahdollisesti käytetty sahanpuru ja kutterilastu on rajapinnassa hyvä kasvualusta mikrobeille. Puun ja betonin rajapinnan korkea suhteellinen kosteus voi johtua eri syistä: lämpötilan laskusta rakenteen reuna-alueilla, sisäilman kosteuden diffuusiosta ja betonin kostumisesta eri mekanismeilla sekä myös rakenteen sisällä olevien putkien vuodoista. Kellareiden päällisessä betoniholvissa betoni ulottuu ulkoseinälle saakka ilman erityistä lämpökatkoa, jolloin lämpötilan lasku kasvattaa suhteellista kosteutta reuna-alueilla. Betonimuurin ja julkisivun liitoksesta voi valua rakenteeseen vettä. Väliseinät lähtevät tyypillisesti betonilaatan päältä ja ne voivat alaosastaan vaurioitua muiden betonilaatan päällä olevien puurakenteiden tapaan.
Maanvaraisen laatan päälle tehtynä puukoolattuja lattioita on käytetty erityisesti rakennuksissa, joiden perustuksena on reunavahvistettu laatta. Rakennetta on voitu käyttää muissakin perustamistavoissa, jos rakennukseen on haluttu puulattia. Usein täyttökerrokset betonilaattojen alla ovat hienojakoisia ja mahdollistavat kapillaarisen kosteuden nousun laattaan. Rakenne on erityisen ongelmallinen, jos betonilaatan alla ei ole lämmöneristettä.
Pinnalta käsin koolattua lattiarakennetta on vaikea tutkia. Ainoaksi luotettavaksi keinoksi jää rakenneavausten teko. Rakenne ei ole välttämättä vaurioitunut kaikkialta, vaan kosteustilanteesta riippuen vain osittain. Tutkiminen edellyttää huomattavan hyvää kosteusrasitusten ja rakenteiden tuntemusta.
Koolatuissa rakenteissa ja niihin kohdistuvissa kosteusrasituksissa on vaihtelua, joten korjausratkaisun suunnittelun tulee aina perehtyä tapauskohtaiseen perusteelliseen tilanteen analyysiin. Korjauksen tulee olla sellainen, että vallitsevat kosteusrasitukset tunnistetaan ja minimoidaan, jonka jälkeen rakenne voidaan uusia jäljellä olevien rasitusten edellyttämällä tavalla tai muuttaa toisenlaiseksi. Pelkkä rakenteen uusiminen entiselleen saa aikaan vaurion toistumisen myöhemmin uudelleen.