Remontin hinnasta kannattaa aina sopia etukäteen kirjallisesti, mikä useimmiten muistetaankin. Käytännössä voi kuitenkin käydä niin, että osapuolilla on eri käsitys siitä, mitä kaikkea sovittuun hintaan sisältyy, tai remontin aikana suunnitelmiin tulee muutoksia, joita ei ole voitu huomioida sovitussa hinnassa tai hinta-arviossa. Remontin ollessa käynnissä, muutoksista ja niiden hintavaikutuksista ei aina muisteta tai ehditä sopia kirjallisesti. Tämä voi johtaa erimielisyyksiin laskujen oikeellisuudesta, kuten oli käynyt Helsingin hovioikeuden äskettäin ratkaisemassa tapauksessa. Huoneistoon remontin tilannut kuluttaja jätti osan saamistaan remonttilaskuista maksamatta, mutta hovioikeus katsoi laskut aiheellisiksi ja kohtuullisiksi.
Kun remontin tilaajana on yksityishenkilö eli kuluttaja ja remontin tekijänä elinkeinonharjoittaja, sovelletaan kuluttajansuojalain säännöksiä. Kuluttajansuojalain mukaan hinta määräytyy lähtökohtaisesti sen perusteella, mitä asiasta on sovittu. Laissa on lisäksi joitakin säännöksiä mm. hinta-arvion antamisesta ja ylittämisestä sekä lisätöistä sopimisesta. Jos hinnasta ei ole sovittu, sen on lain mukaan oltava kohtuullinen ottaen huomioon mm. palveluksen sisältö, laajuus, laatu, taloudellisesti tarkoituksenmukainen suoritustapa ja käypä hinta.
Helsingin hovioikeuden tuomio 22.3.2024 nro 437
Kuluttaja K ja elinkeinonharjoittaja EH olivat sopineet K:n asuinhuoneiston remontista osin kirjallisesti ja osin suullisesti. Remontin sisältö oli työn alettua muuttunut, mikä johti riitaan siitä, mitä urakkaan on kuulunut, mikä on lisätyötä ja mikä on tehtyjen lisätöiden määrä. K maksoi remontista 34.003,77 euroa, mutta jätti 26.565,95 euron laskut maksamatta. EH peri saataviaan oikeudessa.
Hovioikeus totesi, että sopimusoikeudessa vakiintuneen periaatteen mukaisesti sopimuksen tulkinnassa lähtökohdaksi on otettava sen sanamuoto. Sopimuksen syntymisen edellytyksenä on, että osapuolten voidaan esitetyn näytön perusteella todeta saavuttaneen yksimielisyyden sekä sopimukseen sitoutumisesta että sopimuksen sisällöstä. Sitovalle tahdonilmaisulle ei ole olemassa tiettyä määrämuotoa. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden nojalla sopimussidonnaisuuden syntyminen edellyttää, että oikeustoimen sisältö on täsmennetty riittävän yksityiskohtaisesti, jotta osapuolten velvoitteet voidaan sen perusteella täsmentää sopimuksen tulkinnan keinoin.
Ennen remontista sopimista EH oli antanut K:lle kaksi tarjousta, joihin liittyi kaksi kustannusarviota. Kustannusarvion mukaan työt on ollut tarkoitus tehdä tuntipohjaisesti niin, että arvion luvut ovat olleet raja, jota ei ylitetä muussa tapauksessa kuin jos suunnitelmat muuttuvat niin, että työmäärä lisääntyy. Tällaisesta muutoksesta keskusteltaisiin aina etukäteen. Mikäli kustannusarvion työmäärä alittuisi, olisi laskutus ollut toteutuneen työmäärän mukaisesti kustannusarviota vähemmän. Kustannusarviota ja työmäärää koskeneissa viesteissä oli lisäksi todettu, mitä töitä urakkaan kuului.
Hovioikeus katsoi, että EH:n tarjousten yhteydessä laatimat kustannusarviot ovat käsittäneet määrätyt työt yksilöidyissä osissa huoneistoa ja että kysymys on näiden töiden osalta ollut kiinteää enimmäishintaa koskevista tarjouksista. Edelleen HO katsoi, että remontin aikana oli tehty huomattava määrä kustannusarvioihin kuulumattomia töitä.
Riidatonta oli, että lisätöistä ei ollut tehty kirjallista sopimusta. Töistä oli keskusteltu osapuolten kesken. EH:n mukaan töiden etenemisestä oli keskusteltu viikottain ja mitään sellaista ei ollut tehty, mistä ei olisi ensin sovittu. Kuluttajan mukaan lisätöiden oli sovittu sisältyvän alkuperäisiin tarjouksiin. Todistajan mukaan vastaavan remontin arvo olisi ollut 90.000-100.000 euroa. Perustuen asianosaisten ja todistajan kertomuksiin ja asianosaisten välisiin viesteihin, hovioikeus ei pitänyt K:n näkemystä uskottavana. Hovioikeus katsoi, että EH:lla oli oikeus saada kohtuullinen korvaus tehdyistä lisätöistä. Sopimuksen sanamuodon perusteella HO katsoi laskutuksen sovitun toteutettavaksi tuntiveloituksena siten, että työtunnin hinta oli 55 euroa.
Hovioikeus vertasi tehtyä remonttia EH:n antamiin tarjouksiin ja totesi sillä perusteella, mitkä asiat oli tehty lisätöinä. Asiassa esitetyn todistelun perusteella HO katsoi, että elinkeinonharjoittajan perimä saatava oli kuluttajansuojalain 8 luvun 23 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuullinen hinta tehdystä palveluksesta.
Kuluttaja velvoitettiin maksamaan laskusaatava 26.565,95 € kokonaisuudessaan viivästyskorkoineen. Tämän lisäksi kuluttaja velvoitettiin korvaamaan elinkeinonharjoittajan oikeudenkäyntikulut sekä käräjä- että hovioikeudessa (yhteensä yli 57.000 €). Kuluttaja oli paljoksunut oikeudenkäyntikulujen määrää, mutta hovioikeus piti niitä asian laatu ja laajuus huomioon ottaen tarpeellisina ja kohtuullisina.
Kommentti
Tapaus osoittaa, että remontin hinnasta, tai vähintäänkin hinta-arviosta, on tärkeää sopia kirjallisesti myös lisätöiden osalta. Jos asiat on sovittu vain suullisesti, pitää sopimukseen vetoavan pystyä näyttämään sopimuksen sisältö toteen. Jos jää näyttämättä, että hinnasta on sovittu, on elinkeinonharjoittajalla oikeus tehtyyn työhön, käypään hintatasoon yms. olosuhteisiin nähden kohtuulliseen palkkioon. Kohtuullisen hinnan osoittaminen vaatii puolestaan todistelua.
Em. Helsingin hovioikeuden tapaus koski kuluttajaa ja elinkeinonharjoittajaa, eikä se siksi sovellu sellaisenaan elinkeinonharjoittajien välisiin tapauksiin tai esim. taloyhtiön tilaamaan remonttiin. Esim. rakennusurakan yleisissä sopimusehdoissa YSE 1998 on tarkoin määritelty, miten lisä- ja muutostöistä on sovittava.
Lisää aiheesta
Puhelin- ja kotimyyntiä koskevat säännökset kiristyivät