Toissijainen korvausvaatimus yksilöitävä viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä
Korkein oikeus linjasi tuoreessa ennakkopäätöksessä 2023:29 rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 tulkintaa siitä, milloin suorituksen virheeseen perustuva toissijainen vahingonkorvausvaatimus on esitettävä, kun tilaaja vaatii ensisijaisesti urakoitsijaa korjaamaan virheen. Tapauksessa tilaaja oli esittänyt vastaanottotarkastuksessa ja taloudellisessa loppuselvityksessä urakoitsijalle vaatimuksen lattiapinnoitteiden asennusvirheiden korjaamisesta. Myöhemmin tilaaja vaati oikeudessa vahingonkorvausta virheen perusteella. KKO katsoi, että tilaaja oli menettänyt oikeuden vaatia urakoitsijalta vahingonkorvausta, koska se ei ollut esittänyt rahamääräistä vaatimustaan viimeistään taloudellisessa loppuselvittelyssä.
Tapauksen tausta
Kunta oli tehnyt rakennusliikkeen kanssa urakkasopimuksen terveyskeskuksen ja vanhainkodin peruskorjauksesta sekä laajennuksesta. Sopimukseen sovellettiin rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998.
Urakoitsija nosti käräjäoikeudessa urakkasopimukseen perustuvan velkomuskanteen. Tilaaja nosti vastakanteen, jossa se vaati, että urakoitsija velvoitetaan korjaamaan virheellisesti asennetut ja vialliset lattiapinnoitteet, ja mikäli korjauksia ei ollut määräpäivään mennessä tehty, suorittamaan tilaajalle korjauskuluja ja vahingonkorvausta. Oikeudenkäynnin aikana tilaaja luopui virheen korjaamista koskevasta vaatimuksesta ja vaati urakoitsijalta ainoastaan rahallista korvausta.
Urakoitsija kiisti vastakanteen. Se katsoi, että tilaaja ei ollut esittänyt rahamääräistä vaatimustaan kohteen vastaanottotarkastuksessa eikä taloudellisessa loppuselvityksessä, joten se oli rakennusurakan yleisten sopimusehtojen perusteella menettänyt oikeutensa vaatimuksen esittämiseen.
KKO:n päätöksen perusteluista
Käräjäoikeus katsoi, että tilaaja oli menettänyt asiassa puhevaltansa, mutta hovioikeus katsoi, että tilaajalla oli oikeus esittää korvausvaatimuksia lattiapinnoitteiden virheiden johdosta. Urakoitsija valitti korkeimpaan oikeuteen ja sai valitusluvan.
KKO totesi aikaisempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten, että YSE 1998 -ehtojen vaatimusten esittämistä koskevissa sopimusehdoissa on kysymys osapuolia sitovista määräyksistä koskien sitä menettelyä, jossa urakkasopimuksen osapuolten tilisuhteet on tarkoitus selvittää lopullisesti. Osapuolet voivat taloudellisen loppuselvityksen jälkeen esittää toisiinsa kohdistuvia vaatimuksia ainoastaan siinä tapauksessa, että vaatimus on yksilöity perusteiltaan viimeistään vastaanottotarkastuksessa ja määrältään viimeistään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa. Tästä seuraa, että ellei viimeistään vastaanottotarkastuksessa perusteiltaan yksilöityä vaatimusta täsmennetä rahamääräisesti loppuselvityksessä, on oikeus tällaisiin vaatimuksiin lähtökohtaisesti menetetty.
KKO totesi, että tilaaja on velvollinen puheoikeuden säilyttääkseen esittämään mahdollisen virheen oikaisuvaatimuksen lisäksi rahamääräisen vaatimuksen viimeistään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa, vaikka sillä ei vielä olisi varmuutta siitä, korjaako urakoitsija virheen vai ei. Tilaaja on myös velvollinen esittämään sen hetkiseen arviointiinsa perustuvan rahamääräisen vaatimuksen tilanteessa, jossa sillä ei vielä ole tarkkaa käsitystä aiheutuneen vahingon määrästä, mitä voidaan pitää varsin tavanomaisena tilanteena.
KKO katsoi, toisin hoviokeus, että tilaajan taloudellisessa loppuselvityksessä uudistama vaatimus lattiapinnoitteiden virheellisten asennusten korjaamisesta ei ole ollut riittävä tämän puhevallan säilyttämiseksi. Tilaaja ei ole YSE 1998 -ehtojen 73 §:n 3 kohdan mukaisesti esittänyt urakoitsijalle vaatimuksensa määrää viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Tilaaja on näin ollen menettänyt oikeutensa vaatia urakoitsijalta rahamääräistä korvausta virheellisistä lattiapinnoitteiden asennuksista.
KKO kumosi hovioikeuden tuomion siltä osin kuin lattiapinnoitteen korjauskuluja ja vahingonkorvausta koskeva vastakanne oli hyväksytty. Asia jäi tältä osin käräjäoikeuden tuomion varaan.
Kommentti
Ennakkopäätös korostaa sitä, että YSE 1998 -ehtojen menettelymääräysten noudattaminen on erittäin tärkeää. Jos virheistä ei ole ilmoitettu tai vaatimuksia esitetty oikea-aikaisesti, menettää tilaaja asiassa puhevaltansa.
Ennakkopäätöksen myötä on selvää, että vaikka tilaaja ensisijaisesti vaatisi virheen korjaamista, on viimeistään urakan taloudellisessa loppuselvityksessä yksilöitävä myös urakoitsijalle esitettävä toissijainen korvausvaatimus euromääräisenä, arvioidun vahingon määrän mukaan. Jos toissijaista vaatimusta ei ole esitetty, ja urakoitsija ei korjaakaan virhettä, on tilaaja menettänyt oikeutensa vaatia korvausta taloudellisen loppuselvityksen jälkeen.