Tupakansavun kulkeutuminen asunnosta toiseen voi aiheuttaa taloyhtiössä tupakansavuhaittoja. Ensisijaisesti ongelmatilanteet tulisi hoitaa estämällä savun kulkeutuminen asunnosta toiseen. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu, jolloin kyseeseen tulee myös tupakointikiellon määrääminen asuntojen sisätiloihin. Taloyhtiö voi hakea kieltoa viranomaiselta, joka määrää kiellon laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä.
Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätös KHO 2023:111 koski sen arviointia, voitiinko asuinhuoneiston sisätiloihin määrätä taloyhtiön hakemuksesta tupakointikielto, ja voitiinko kielto määrätä kaikkiin yhtiön asuntoihin.
Tupakkalain mukaan tupakointikielto saadaan määrätä asuinhuoneiston asuintilaan vain, jos savun kulkeutumista ei ole mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä ja asuintilan haltijalle on ennen kiellon määräämistä varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään.
Tapauksen taustaa
Taloyhtiö omisti neljä vuonna 1957 rakennettua elementtirakenteista kerrostaloa, joissa on yhteensä 149 huoneistoa.
Taloyhtiö oli pyrkinyt ehkäisemään tupakansavun kulkeutumista ilmanvaihdon säätötoimenpiteillä sekä tupakansavuhaittaa aiheuttavan huoneiston rakenteiden tiivistämisellä. Yhtiön teettämän selvityksen perusteella ilmanvaihdon säätäminen ja asuinhuoneiston tiivistäminen eivät olleet poistaneet tupakansavun kulkeutumismahdollisuutta. Kustannukset rakennusten rakenteiden edellyttämistä muista korjaustoimenpiteistä olivat lisätiivistämiselle ja lisäkorvausilmalle noin 12 000 euroa/huoneisto. Toisena vaihtoehtona oli uusi poistoilmanvaihtojärjestelmä, jonka kustannus olisi noin 12 000–15 000 euroa/huoneisto, minkä lisäksi oli mahdollista, että jouduttaisiin toteuttamaan myös em. tiivistystoimenpiteet.
Taloyhtiö oli tehnyt kunnan tupakkalaissa tarkoitetulle viranomaiselle hakemuksen tupakointikiellon määräämiseksi kaikkiin omistamissaan rakennuksissa sijaitsevien huoneistojen sisätiloihin.
Helsingin kaupungin ympäristöterveysyksikön päällikkö määräsi tupakointikiellon hakemuksessa tarkoitettuihin tiloihin. Asukas valitti asiasta hallinto-oikeuteen, joka kumosi päätöksen. Hallinto-oikeuden mukaan ei ollut selvitetty riittävästi, että ongelmat tupakansavun kulkeutumisesta koskisivat kaikkia taloyhtiön huoneistoja, ja etteikö tupakansavun kulkeutumista voisi osassa huoneistoja estää kohuudella muulla tavoin.
Helsingin kaupunkiympäristön toimialan ympäristöpalveluiden ympäristöjohtaja (jäljempänä ympäristöjohtaja) valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka myönsi valitusluvan.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
KHO totesi, että asiassa saadun selvityksen mukaan kysymyksessä olevien rakennusten rakenteissa ei ollut merkityksellistä eroavaisuutta. Tupakansavun kulkeutumisesta asuntoihin oli tehty tarkempia tutkimuksia viiden asunnon osalta. Esitettyjen raporttien perusteella rakennusten rakennusajankohdalle tyypillisesti rakenteet eivät olleet tiiviit ja rakenteissa oli rakoja kohdissa, jotka mahdollistavat ilmavirran ja tupakansavun kulkeutumisen huoneistosta toiseen. Sattumanvaraisesti valittujen, eri portaissa sijaitsevien asuinhuoneistojen rakenteet ovat vastanneet ilmavirran kulkeutumisen osalta toisiaan lukuun ottamatta huoneistoa, jossa oli huoneiston peruskorjauksen yhteydessä todennäköisesti tiivistetty seinien ja lattioiden rajakohdat. KHO katsoi, että näiden tutkimusten perusteella oli riittävällä tavalla selvitetty, että rakennusten rakenteiden vuoksi asunnoista saattoi kulkeutua tupakansavua toisiin asuntoihin muutoinkin kuin poikkeuksellisesti.
KHO totesi, että taloyhtiö oli pyrkinyt ehkäisemään tupakansavun kulkeutumista ilmanvaihdon säätötoimenpiteillä ja yhden huoneiston rakenteita tiivistämällä. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan olleet poistaneet tupakansavun kulkeutumismahdollisuutta. Kustannukset niistä rakennusten rakenteiden edellyttämistä muista korjauksista, joilla tupakansavun kulkeutumista mahdollisesti voitaisiin ehkäistä, olisivat esitetyn selvityksen mukaan muodostuneet kohtuuttomiksi. Tässä tilanteessa KHO katsoi, ettei tupakansavun kulkeutumista ollut mahdollista kohtuudella ehkäistä rakenteiden korjaamisella.
Asiassa oli myös selvitetty, että taloyhtiö ja kunnan viranomainen olivat ennen määräyksen antamista varanneet asuintilojen haltijoille tilaisuuden ehkäistä savun kulkeutumista omilla toimenpiteillä. Selvitystä siitä, että tupakansavun kulkeutumista estäneitä toimenpiteitä olisi tehty, ei ollut esitetty.
KHO totesi, että taloyhtiö oli hakenut kysymyksessä olevaa kaikkia asuinhuoneistoja koskevaa tupakointikieltoa suojatakseen asuintilojen haltijoita siltä, että he altistuisivat tupakansavulle omissa asuintiloissaan. KHO viittasi ratkaisun lähtökohdissa tupakkalain tavoitteeseen ja katsoi, että esillä olevissa olosuhteissa kunnan viranomaisen oli tullut määrätä tupakointikielto Asunto Oy:n hakemuksen mukaisesti.
KHO kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja määräsi Helsingin kaupungin ympäristöterveysyksikön päällikön päätöksen saatettavaksi voimaan.
Kommentti
Tupakointikiellon määrääminen asuinhuoneistojen sisätiloihin on harvinaista, mutta mahdollista. Tapaus osoittaa, että tupakointikielto voidaan määrätä kerralla kaikkiin asuntoihin, vaikka haittoja olisi todettu ja savun kulkeutumista olisi tutkittu vain muutamassa asunnossa, kunhan asuntojen rakenteet samankaltaisia. Päätös selkiyttää sitä, millaista todistelua tupakointikieltohakemuksen tueksi on esitettävä.
Lue lisää:
Taloyhtiö velvoitettiin poistamaan tupakansavusta aiheutuva terveyshaitta
KHO: Asunnon sisätiloihin voitiin määrätä tupakointikielto